sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Syysväsymystä, häiden viettoa ja hulluja suomalaisia

Syksyn tultua on joka puolella alkanut elämä rauhoittua. Asiakaskunta on vaihtunut enemmän iäkkäämpään porukkaan, nuoret ovat siirtyneet kotimaihinsa kouluihin, töihin jne.
Ravintoloista ei kantaudu enää yhtä railakas meteli eikä työntekijät enää jaksa jokaiselle ohikulkevalle huudella. Kausi alkaa olemaan lopuillaan. Itse olen niin ikään kärsinyt jonkin asteisesta syysväsymyksestä. Aina vain nukuttaisi. Nyt kun vanhempani ja serkkuni ovat täällä seuranamme ja auttamassa lasten hoidossa, voisin välillä yrittää irroitella kunnolla. Muutamaan otteeseen olen käynyt ystävieni kanssa ulkona, mutta lopulta väsymys on voittanut ja olen ennemmin viettänyt vapaa-aikaani telkkua katsellen ja vain rauhallisuudesta nautiskellen.

Perjantaina vietimme ihanien ystäviemme turkkilais-suomalaisia häitä. Ensin maistraatissa heidät vihittiin turkinkielellä, seuraavaksi nautimme ihanan aamiaisen Kale-kukkulan eräässä ravintolassa ja illalla kävimme syömässä Sönmez-ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme satamaan Carisman kautta Latinoon. Sönmezissä hääpari leikkasi hääkakun ja morsian voitti polkaisun, eli perheenpää kävi selväksi ;) Tosin sulhanen oli jo maistraatissa ehtinyt polkaisemaan morsiamen jalalle, että olisiko tämä nyt merkki siitä, että heidän kotonaan päätökset tehdään yhteistuumin =) Sönmezistä morsian myös ryöstettiin suomalaiseen tapaan ja sulhanen joutui runoilemaan saadakseen rakkaansa takaisin. Morsian puolestaan joutui turkkilaisia perinteitä noudattaen huutamaan suureen ääneen "Seni seviyorum" sulhaselleen.
Carismassa ja Latinossa nautittiin rennosta tunnelmasta ja hyvästä musiikista ja yhteisestä ajasta. Kiitos kaunis teille ihana hääparimme. Olkoon he onnellisina yhdessä ainiaan <3 p="">
Vaikka elämä muuten rauhoittuu, pitävät täällä asustelevat, hengailevat hullut suomalaiset pitävät huolen siitä, että aika ei tule pitkäksi. Toiset bailaa ja toiset raahaa roskapönttöjä ravintoloiden eteen, toiset heittelevät perättömiä juttuja ja juoruja toisista, toiset huorittelevat toisia ilman syytä ja haukkuvat kaikki. Toiset näkevät vaivaa toisten elämästä ja toiset jaksavat puuttua neuvoillaan toisten elämään. Riitoja, juoruja, selän takana puhumista ja hauskanpitoa... Näin suomalaisten keskuudessa. Siitä voisi löytää paljon juttua seuraavan blogin aiheeksi.

Miestenmetsästystä

Istun kesällä vanhempieni ja serkkuni vuokraaman asunnon parvekkeella. Viereisen asunnon parvekkeelle astelee pyyhe lanteilla oleva hieman yli parikymppinen turkkilainen poika. Samainen poika viettää muutamina päivinä siellä aikaa, hyvin vähäpukeisena. Joitain päiviä myöhemmin toinen nuori poika on istunut yöllä samaisella parvekkeella, kertoi serkkuni. Taas pari päivää myöhemmin kertoivat vanhempani nähneensä samaisessa asunnossa lähiravintolan nuoren pojan. Asunnossa siis asusteli muutamia viikkoja kaksi suomalaista naista, vanhempi viisissäkymmenissä ja nuorempi yli nelikymppinen. Tällä "nuoremmalla" tuntui kiirettä piisaavan.

Eräs vanhempi nainen elättää nuorta miesystäväänsä kotimaastaan ja antaa tämän asua asunnossaan. Mies raahaa asunnolle nuoria naisia ja ystäviä bilettämään, mutta naisen tullessa koti on aina siisti ja tyhjä. Nainen vain ihmettelee suuria sähkölaskuja, kun miehenhän ei siellä asunnossa edes pitäisi paljoa aikaa ehtiä viettää. Mutta ai kuinka ihanaa, mies on istuttanut parvekkeelle naiselle kasveja... No onhan se kannabiskin kasvi ;) 

Istut ravintolassa, viereisessä pöydässä istuu turistinainen selvästi yli viidenkymmenen, vastapäätä tai naisen vieressä istuu nuori parinkympin hieman yläpuolella oleva turkkilainen poika...

Kävelet kadulla, sinua vastaan kävelee pari, nainen kypsän iän ylittänyt ja mies yli puolta nuorempi. Käsi kädessä kuljetaan...
Näitä esimerkkejä olisi runsaasti. 

Tunnen myös muutamia suomalaisia naisia, jotka ovat jo neljänkympin ylittäneitä. Näillä naisilla on täällä Alanyassa nuoria parikymppisiä poikia partnereinaan. Kuulin eräästä suomalaisnaisestakin joka itse on yli 70 ja hänellä itsellään on turkkilainen 19-vuotias poikaystävä. 

Tänä vuonna varsinkin tuntuu että useat suomalaisnaiset ovat hakeutuneet Alanyaan ja juuri juoksevat itseään vähintään puolta nuorempien miesten kanssa. Tänne tullaan vuoden aikana useaan otteeseen tai ollaan pidemmän aikaa. Eikä kyseessä ole vain suomalaisnaiset. 
Miehellä motiivina usein saattaa olla raha, jonka myös suurin osa näistä naisista tiedostavat. Tuskin nämä miehet näitä naisia kotiinsa vanhempien luokse vie esittelemään tulevana lastensa äitinä. Mutta kuten sanoin, nämä naiset eivät yleensä ole tyhmiä blondeja tai aivottomia ääliöitä, jotka uskovat ikuiseen rakkauteen. He ovat tietoisia miesten tarkoitusperistä, mutta se ei heitä tunnu haittaavan. Mitä naiset sitten näkevät näissä nuorissa pojissa, onkin sitten eri asia. Kertokaahan te minulle! Onko kyseessä nuoruuden uudelleen elämistä vai onko turkkilainen mies nuoresta iästään sen verran kuitenkin kypsempi kuin moni länsimaalainen mies? Odotan mielenkiinnolla vastauksianne...

maanantai 2. syyskuuta 2013

Tervetuloa syksy!

Kesä loppui, syksy alkoi, niinhän se menee. Mutta ilmoista päätellen kyllä se kesä jatkuu täällä Alanyassa vielä täydellä teholla. Kuumaa piisaa ja ilmastointi huutaa kotona melkein vuorokauden ympäri. Mutta syksy on kuitenkin kalenterin mukaan saapunut ja itse odottelen innolla, josko sen mukana myös asuntokaupat vilkastuisivat.
Syksyn tuloa olen odotellut myös siksi, että niin moni ihana ja tärkeä ihminen on tänne tulossa. Toiset pidemmäksi aikaa, toiset lyhyemmäksi mutta kuitenkin tulossa.
Syksyn tulo on myös siitä mukava, että kausi hieman rauhoittuu ja suurin hulabaloo on takana.

Täällä me lasten kanssa ollaan eletty aika lailla omissa oloissamme, rauhallista elämää keskellä turistikauden huippua. Mies on melkein yötä päivää töissä, eihän sitä paljoa näe, mutta sekin yhdessä vietetty aika onkin sitten sitä arvokkaampi. Vanhempi tytär aina sanoo; "isin pitää työskennellä, että saadaan rahaa". Hyvin on oppinut työn merkityksen =)
Rahaa olisi kyllä kiva jostain saada pikkuisen ekstraa. Pitäisi koti maalata, uusi sohva olisi kova sana ja keittiön pöytä jne. Uusi sisustus olisi ihan jees. Toisaalta taas kun päivittäin menet miljoona kertaa rätin ja luutin sekä imurin kanssa putsaamassa lasten jälkiä, miettii miksi sitä kannattaa vaihdella tässä vaiheessa kun lapset ovat vielä pieniä. Mutta toisaalta pieni vaihtelu tekisi terää.

Kuluneella viikolla ollaan parisen kertaa käyty naauruston naisten ja lasten kanssa rannalla. Aallot ovat olleet mahtavia ja hauskaa on riittänyt, kun ollaan lasketeltu aaltojen mukana ja yritetty rakentaa hiekkaan uima-allasta lapsille, ennen kuin aallot pyyhkäisevät taas kuopan täyteen hiekkaa.

Uusia rattaita odottelen innolla myös. Tilasin englannista, lähetin Suomeen ja runsaan viikon päästä sitten saadaan nekin tänne. Sisarusrattaiden etsintä oli työn ja tuskan takana, jollei halunnut maksaa niistäkään maltaita. Tai suurin ongelma oli kilorajoitukset. Kaikki rattaat olivat melkein yksitellen 15kg asti ja kolmeen ikävuoteen saakka käytettäväksi suunniteltuja. Meillä vanhempi lapsi on nyt 3,5 v. mutta istuu paljon vielä rattaissa, kun kuljemme paljon kävellen paikasta paikkaan. Silloin kun täällä on tuttuja Suomesta olemme melkein koko ajan menossa, joten pienet päikkäritkin lapset välillä ottavat rattaissa ja täällä liikenne on sen verran vilkkaampi, että  monta kertaa on saanut olla niskavillat pystyssä kun vanhempi painelee hurjaa vauhtia kaukana minusta ja rattaista, jossa pienempi neiti istuu. Mutta nyt siis löysin Phill & Teds Dotit ja niissä lapsi voi rauhassa istua vaikka 5-vuotiaaksi saakka. Niissä on myös se hyvä puoli, että sisarusistuimen saa pois ja niitä voi käyttää yksittäisinä lapsenrattaina. Kapeatkin ovat vielä niin menevät hyvin täällä kaikissa ahtaissa paikoissa.

Mutta, nyt turkinpippureista nauttimaan ja facebookin ihmeelliseen maailmaan syventymään hetkeksi. Kirjoittelen taas toivottavasti pian. Seuraava blogini käsitteleekin sitten turistinaisia turkkilaisia miehiä pyydystämässä ja ilmiötä vanhempi nainen/nuorempi mies...

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Mellakoita vai rauhallista eloa?

Turkki on viime päivinä päässyt otsikoihin kansainvälisesti. Hyvässä vai pahassa, miten kukin sen nyt ottaa. Itse näen että hyvässä, sillä Turkki ja turkkilaiset ovat nyt tehneet sen, mitä Suomessakin ihmisten pitäisi tehdä. Antaa äänensä kuulua hallituksen toimia vastaan. Mutta koska olen päättänyt, että blogissani en käsittele politiikkaa enkä kurdiasioita, joihin kyllä molempiin olisi paljonkin mielipiteitä, en nyt enempää tässä spekuloi näitä mellakoita. Alanyassa kuitenkaan ei suurempia mellakoita ole ollut ja ainakaan täällä länsipuolella on rauhallista. Ravintoloissa meno jatkuu päivästä iltaan samana, kaduilla ihmiset saavat kävellä rauhassa, lapset leikkivät onnellisina kaduilla ja puistoissa eikä mielenosoittajista ole ollut tietoakaan.
Eilen tosin meillä sairastettiin, joten ei muutenkaan oltu ulkona mutta rauhallista on ollut.
Elämä on muutoinkin ollut aika tasaista, lasten kanssa päivät on kulunut suurimmaksi osaksi pihalla kävellen, puistoissa leikkien ja Onnelassa istuen. Lapset saivat pariksi viikoksi uusia leikkikavereita ja äitikin samalla uusia tuttavia. Itse olen ollut kiireinen työasioiden kanssa ja etsinyt mahdollisia välityskohteita täältä Kleopatra rannan puolelta. Niille jotka eivät ole tietoisia, olen nyt aloittanut työt New Life Turkey nimisessä kiinteistövälitystoimistossa ja olen lähinnä istunut koneella käännellen myyntikohteitamme suomeksi sekä nettisivujamme parannellen. Mutta toivottavasti onnistaisi myös asuntokaupan saralla!
Viikko vielä vajaa niin saan kolme tärkeää ihmistä tänne luoksemme kolmeksi viikoksi. Taas on tiedossa menoa ja meininkiä kun kotona käydään vaan kääntymässä ja välillä nukkumassa! Mutta sitä odotellen =)

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kesää odotellessa

Tuli vietettyä kuutisen viikkoa välillä Suomessa ja nyt taas takaisin täällä Alanyassa sunnuntaista saakka. Suomessa oli kiva käydä piipahtamassa, tai tulihan se reissu vähän aiottua pidemmäksi, kun kaksi viikkoa ensiksi vain ajateltiin olevamme. Se on kumma kun täältä Suomeen päin löytää halvalla lentoja, melkein puoli-ilmaiseksi, mutta Suomesta Alanyaan lentojen hinnat ovat päätähuimaavia tai halvoilla lennoilla tilaa on enää vain yhdelle hengelle. No mutta täällä sitä nyt ollaan Alanyassa. Sateista on ollut ja ukkosmyrskyt yöllä ovat pauhanneet. Tänään tosin ihan oli auringossa kuuma ja rinnuskin sai Onnelassa istuessa hieman väriä.
Täällä tämä elämänrytmi on kyllä niin erilaista kuin Suomessa,että ainakin itse tykkään täällä aikaani viettää. Aluksi piti mennä vain lasten kanssa puistoon, mutta kun siellä kyllästyttiin olemaan, suuntasimme Onnelaan, jossa aika hurahti suomalaisten kanssa jutustellen. Tuli juttua siitä, miten täällä Alanyassa tapaa useampia ystäviä mitä Suomessa koskaan, kun Suomessa ei niin vain tule kyläiltyä siellä täällä ja täällä sitten taas kierrellään enemmän paikasta toiseen. Toinen hyvä asia on, että aina melkein täällä tapahtuu jotain. Vaikka kotosallakin on mukava oleskella, on ihanaa kun pääsee ihmisten ilmoille eikä koskaan oikeastaan tekeminen lopu kesken. Nyt kun Onnelasta lähdettiin, törmättiin kauppamatkalla miehen serkkuun ja muutamaan naapuriin, mentiin heidän seuranaan serkun marketille istuskelemaan ja naapuritalosta saatiin vielä pussillinen puusta juuri poimittuja aprikooseja. Kotiin tultaessa, miehen perheen luona sattui olemaan vieraita, joilla omien lapsien ikäiset pojat ja siinähän taas aika vierähti istuskellessa ja jutellessa, lasten leikkiessä.
Kesäkausi pikkuhiljaa käynnistyy, monet ravintolat,kaupat ja hotellit ovat saaneet uuden ulkoasun ja viereisen hotellin minidisco taas pauhaa. Kohta viimeisetkin paikat heräävät eloon ja kesäkausi voidaan ottaa ilolla vastaan.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Rajoja ja rakkautta vai niiden puute?

Kävin jokin aika sitten mielenkiintoisen keskustelun mieheni serkun kanssa. Keskustelimme lasten kasvatuksesta ja kasvatuksen tuloksista. Keskustelimme, miten vanhempien välinpitämättömyys ja itsekkyys voi joskus ottaa vallan ja lapsi siinä sivussa unohtuu. Mitä silloin tulisi tehdä? Onko rakkautta kuljettaa lasta pitkin kyliä, silloin kun lapsen jo pitäisi olla omassa sängyssään nukkumassa? Tai lapsi puolikuntoisena joutuu viettämään aikaansa sukulaisten tai ystävien luona vanhempien eläessä kadotettua nuoruuttaan. Mitä kun lapsi joutuu kokemaan vanhemman nyrkin iskut tai katsomaan vanhemman kännäämistä. Joskus vaan vanhemmat eivät osaa asettaa lapsilleen rajoja vaikka muuten kaikki olisikin päällisin puolin kunnossa. Siinä keskustellessamme, siirtyi puhe Suomen lastenhuoltoon. Kerroin hieman huostaanotoista ja niihin johtaneista yleisimmistä syistä. Kerroin siitä työstä jota näiden huostaanotettujen lasten vuoksi pyritään tekemään. Kerroin huostaanoton varjopuolista ja onnistumisen tunteista.
Suomessa lasten huostaanotot ovat jo arkipäivää. Toisinaan lapset ovat onnekkaita ja saavat tarvitsemansa avun ja turvan ajoissa, kuten koko perhe. Toisinaan taas tuntuu että on jo liian myöhäistä. Mutta todellisuudessa ei apu voi koskaan tulla liian myöhään, on vain työskenneltävä entistä enemmän.
Mutta mitä jos apua ei ole saatavilla?
Turkissa luulisi yhteisöllisyyden toimivan ja perheiden sekä suvun pitävän yhtä. Mutta yhä useammin olen huomannut, että näin ei yllättävää kyllä ole. Sukulaisten kesken on ristiriitoja, oman edun tavoittelua, selän takana juoruilua eikä toisten asioihin puututa. Jos puututaan, saadaan kylmää vettä niskaan. Toki yhteisöllisyyttäkin on ja perhe pitää yhtä, mutta aina sekään ei riitä. Miten käy niille lapsille, jotka kokevat kotonaan turvattomuutta tai joutuvat pahoinpidellyksi oman vanhemman toimesta? Toivottavasti tänne saataisiin niin ikään joskus, ehkäpä lähitulevaisuudessa vastaanottokoti tms. näille lapsille ja perheitä pystyttäisiin auttamaan ennaltaehkäisevästi...



lauantai 2. maaliskuuta 2013

Onnela Alanya

Hieman pitää nyt mainostaa ystävien uutta ravintolaa, joka on juuri tänä talvena aukaistu ja joka pikkuhiljaa alkaa olemaan valmis suurta ensi- iltaansa varten, eli tätä uutta tulevaa sesonkia 2013.

Onnela Alanya on Ceton ja Harunin uusi paikka, eli Seppo ja Harri, useimmille tutuiksi tulleet pojat Heikin Baarista tai Aleksin Baarista.
He saivat kauan haaveilemansa unelman tehtyä ja avasivat oman ravintolan, jolle nimeksi päättivät antaa Onnela Alanya. Uskon että nimi on osuva paikalle, ainakin itse aina tulen hyvälle tuulelle ja tunnen oloni onnelliseksi vieraillessani kyseisessä ravintolassa.

Tämän ravintolan tiimi on sen verran iloista porukkaa, että uskoisin paikan menestyvän ihan jo heidän vuokseen. Kaiken lisäksi he ovat luvanneet lisätä keittiön listalle joitain turkkilaisia ruokia, mikä on mielestäni positiivista. Harvoissa paikoissa, jos ei lasketa lokantaseja eli paikallisravintoloita, on turisteille tarjota muuta kuin sitä samaa tiettyä ruokalistaa, josta ainakin nämä "kotitekoiset" turkkiruoat puuttuvat.
Ainakin tämän päivän testauksen perusteella ruoka oli erittäin maukasta. .

Tottahan toki ravintolassa vielä pitää yleisilmettä kohottaa, mutta uskon että tämän sesongin jälkeen jo pojilla on rahkeita tehdä paikan hyväksi enemmän. Nyt kaikki Alanyan kävijät Onnela Alanyaa testaamaan!

Ja suomipaikkoja kaihtaville voi sen verran todeta, että nimestään huolimatta ravintolaa ei ole kohdennettu vain suomalaisturisteille.

Niin, ja missä tämä ravintola sitten sijaitsee?
Länsipuolella, 25metrin kadun läheisyydessä.
Entistä Kippis Baaria ja Marco Polo ravintolaa vastapäätä entisen Askon baarin paikalla. Tiistai markkinat ovat lähellä kuten myös Citirim kahvila/leipomo.

Tervetuloa minunkin puolestani =)