perjantai 25. marraskuuta 2011

Naiset Alanyassa

Ajattelin jakaa hieman vuosien saatossa tehtyjä huomioitani nuorista turkkilaisista naisista täällä Alanyassa. Monesti ajatellaan, että turkkilaisilla naisilla ei ole oikeuksia ja että miehet alistavat heitä. Naiset ovat kotiäitejä ja -vaimoja, jotka tekevät kaiken niinkuin mies tahtoo. Onhan näitäkin tapauksia pilvin pimein ja riippuen siitä missäpäin Turkissa asustellaan. Mutta paljon naisen asemaan vaikuttaa myös perhe ja sen tavat, mutta myös ystäväpiiri. Huomattavaa myös on se, että nuoret ja nuoret naiset ovat irtautuneet ajan saatossa yhä enemmän perheidensä vanhoillisesta elämäntavasta.

Oman kokemukseni mukaan, nuoriso viettää yhä enemmän aikaa yhdessä, pojat ja tytöt keskenään. Myös nuorten romanssit eivät enää paljoa eroa länsimaalaisen nuoren seurustelusuhteesta. Nuoret tytöt saattavat avoimesti kävellä käsikädessä rakkaansa kanssa teitä pitkin, pelkäämättä. Kahviloissa näkee paljon nuoria pareja tiukasti toisiinsa kiinniliimautuneena. Välillä halitaan ja pusutellaankin. Nuoret aikuiset myös käyvät viikonloppuisin baareissa ja discoissa tanssimassa ja juomassa. Alkoholi ei ole nuorille tabu. Ei myöskään tytöille. Vaatteet ovat moderneja ja länsimaalaiseen tyyliin "sopivia". Näkee sitä myös huivipäivisiä tyttöjä juhlimassa ja tanssahtelemassa silloin tällöin.

Omassa tuttavapiirissäni suurin osa nuorista päälle kolmekymppisistä naisista elää elämäänsä kuin kuka tahansa. Heillä on kaikilla oma koti, osalla lapsia, osalla ei. Osa on naimisissa, osa eronneita. Osalla on miesystävä, osa nauttii sinkkuna olosta. Suurin osa näistä naisista työskentelee joko huonekaluliikkeessä, korukaupassa, hotellissa tai ravintolassa. He ansaitsevat siis oman elantonsa ja ovat itsenäisiä. Puheet pyörivät shoppailussa, miehissä, arkipäivän asioissa tai bailauksessa ja tulevessa viikonlopussa.
Monella turkkilaisella naisella on oikeastaan enemmän valtaa ainakin omassa kodissaan kuin me länsimaalaiset usein tulemme ajatelleeksikaan. Nainen on se joka pyörittää usein perhettä, sanelee elämisen ehdot,  mutta miestä kunnioitetaan ja miehen egoa pidetään yllä antamalla tälle vaikutelma, että hän on se joka määrää.
Toisaalta myös turkkilainen nainen tuntuu kuulemani perusteella pitävän miehen hieman määräilevästä asenteesta ja mustasukkaisuudesta sekä omistushalusta eri tavalla kuin moni meistä suomalaisnaisista. Tällä tavoin he tuntevat olevansa miehille tärkeitä.

Talvi Alanyassa

Näin tämä taas on jäänyt, kirjoittelu. Nyt päätin ottaa iisisti ja kirjoitella taas kuulumisia. Talvi on siis tullut tännekin. Päivisin vielä aurinko paistaa lämpimästi, mutta illat ovat jo viileitä, osittain jopa kylmiä. Elämä täällä Alanyassa on rauhoittunut suurimman turistimassan lähdettyä.
Tällä hetkellä turistit ovat lähinnä vanhempaa ikäpolvea, jotka ovat tulleet muutamaksi kuukaudeksi talvea pakoon kotimaastaan. Nämä ikäihmiset istuvat päivisin hotellien ravintoloissa tai kadunvarsien kahviloissa, urheimmat jopa viettävät päivänsä rannalla uiden ja aurinko ottaen. On myös muutamia perheitä ja nuoria "mökkiläisiä", jotka ovat tulleet nauttimaan leppoisaa lomaa loma-asunnoilleen.
Osa hotelleista ja ravintoloista ovat sulkeneet ovensa talvikauden ajaksi ja jokavuotiset rakennustyöt/korjaukset ympäri Alanyaa ovat alkaneet.

Yleisesti talvikaudella miehet viettävät aikaansa pelaten ja naiset kutoen.
Meidän päivämme yleensä kuluvat rantatietä kävellen, lasten leikkipuistoissa tai Alanyum ostoskeskuksessa. Illemmalla oleskelemme kotosalla tai vietämme aikaamme miehen serkun luona. Joskus kesän hektisen menon jäljiltä, tuntuu että aika käy tylsäksi, mutta toisaalta taas on tämä juuri sitä normaalia elämää. josta pitää osata vaan nauttia. Itse nautin pienistä asioista, kuten lämmöstä ja kauniista maisemista. Välillä voisin tuijottaa taivasta ihan vaan tuntíkausia, niin kaunis kuin se onkaan.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Haikean suloiset tunnelmat

Hyvästien jättäminen...
Ei ole helppoa, mutta joskus niinkin on vain aika tehdä. On kyse sitten läheisen menetyksestä tai muusta lähdöstä. Tällä kertaa hyvästelyjen takana on ystävät, jotka melkein kuuden viikon jälkeen lähtivät takaisin koti - Suomeen. Muutama viikko siinä asusteltiin sulassa sovussa saman katon alla ja huomenna taas kun herää, tajuaa että eihän siellä vierashuoneessa kukaan enää nuku... Vielä kun odotukset oli korkealla, että ehkä kuitenkin eräs ystävä päättää viihtyä seurassamme edes viikon verran eteenpäin. Ei kuitenkaan toiveet toteutuneet tällä kertaa. Orpo olo siinä tulee, mutta onneksi elämä kantaa eteenpäin ja tuo taas uusia ilon ja onnen hetkiä jälleennäkemisten yhteydessä.
Huomenaamulla sitä on taas rakkaita ihmisiä kotimaasta ympärillä.

Alanyassa syksy tekee tuloaan, mutta hitaasti. Illat ovat jo selvästi "vilpoisempia" ja aurinko laskeutuu myös täällä entistä aikaisemmin. Osaltaan kesän päättymisen ajatteleminen tuo helpotuksen, toisaalta taas harmistuksen. Lämpöä täältä ei kuitenkaan puutu, edes talvella. Kaupunki elää yhä paikoin täysillä, paikoin syksyn tulon ja sesongin huippukauden hiipumisen voi jo aistia ja tuntea. Itse toisaalta odotan jo syksyn ja talven tuloa, jolloin kaupunki palautuu "normaaliin" elämään ja turistivouhotus hiljentyy. Elämä palaa taas uomilleen ja ihmiset rentoutuvat... Kesää muistellaan taas hymyssä suin. Ah sitä ihanuutta.

Toivotan nyt hyvää kotimatkaa lähteville, tervetuloa tuleville ja hyviä öitä kaikille!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Sitä sun tätä

Siitä on niin kauan kun olen viimeksi kirjoitellut, että... No nyt päätin vihdoinkin järjestää aikaa muutaman rivin rustaamiseen. Häistä taas tultiin hetki sitten ja sain neitokaisen nukahtamaan. Nyt saan itse hetken hengähtää ja nautiskella viimeisistä Suomen tuliaisista, joita runsas viikko sitten mukanani Alanyaan kannoin. Tarkoitus oli kyllä että mies saa Suomen suklaista nauttia, mutta omaan napaan on tainnut suurimmaksi osaksi Kismetit sun muut päätyä...
Niin tosiaan, parin ja puolen viikon loma Suomessa päättyi jokin aika sitten ja takaisin Alanyaan lennettiin kera serkku-tytön. Viikko siinä sitten vierähti itselläkin vielä lomaillessa, kun otimme halvemmaksi käyneen pakettimatkan pelkkien lentojen sijasta. Hotelli sisältyi matkan hintaan ja siitä sitten otimme kaiken hyödyn irti. Joka aamu herättyämme suuntasimme Kleopatra Towerin uima-altaalle ja vietimme hotellilla aikaa aina alkuiltaan asti. Ruskettuakin taidettiin ainakin jonkin verran.
Muutoinkin oli ihanaa kun ei tarvinnut kotona ruokaa väsätä vaan ruokailut hoituivat milloin missäkin ravintolassa. Paras ateria oli kyllä viikon aikana Bombay chicken Damlatasissa sijaitsevassa Musti- hotellin ravintolassa. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka Alanyaan ovat suuntaamassa ja joille kanaruoka maittaa. Toinen bravuuri olikin sitten Old Istanbul Steak Housen liha Fajitas. Istanbulissa ruoka on aina takuuvarmasti hyvää ja annokset valtavia. Meno paikassa on nuorekasta ja nostattaa hymyn varmasti kaikkien käviöiden huulille. Alkuillan aloittelupaikkaa etsiville tämä ravintola on must, siellä kun on halvat oluet ja muutenkin alkoholipitoiset juomat. Kaiken lisäksi paikka on lähellä sataman baareja ja discoja.
Itsekin pääsin viikon aikana yhtenä iltana hummaamaan, kun lapsenvahti järjestyi. Kiva oli olla liikenteessä ja katsastaa taas meno Carismassa, Robin Hoodissa ja jopa James Deanissa. James Dean oli verrattain hiljaisempi ainakin sinä iltana, mitä tulee muihin paikkoihin, mutta musiikki oli yhtä hyvää kuin ennenkin. Kiva piristys oli kuulla hieman vanhempia hittejä kaikkien nykylistahittien sijaan. Robin Hoodissa taas sai ulkosalla nauttia vesisumuttimien viilentävästä vaikutuksesta ja ystävien kanssa jutustelusta, koska muualla keskustelu oli aika ajoin vaikeaa musiikin pauhatessa. Toisessa kerroksessa Robin Hoodissa soi nykyään hollantilaisen dj:n tarjoilema R&B. Ei paha, sanon minä.
Carismassa listahitit pauhasi lujempaakin lujempaa, mutta mitäs sen väliä kun saa nauttia kadun varrella ihmisvilinästä ja pongailla jos jonkinmoista pukeutumis-, kävely- tai käyttäytymistyyliä.

Turisteja täällä piisaa. Ilokseni olen huomannut tänä kesänä, että skandinaaveja tuntuu olevan melko lailla. Myös hollantilaisia, jonkin verran engelsmanneja ja saksalaisia olen myös katukuvasta pongaillut. Venäläisiä tuntuu olevan ehkä jonkin verran edellisvuosiin verrattuna vähemmän ja virolaisia sitten taas enemmän. Kuitenkin, useiden eri kielten sorina täyttää kadut myös tänä vuonna.
Kuuma on ja hiki virtaa. Tosin nyt tähänkin kuumuuteen on jo tainnut jotensakin tottua, sillä täällä istun nytkin ilman että ilmastointi olisi päällä. Eikä muuten ole hiki. Päivisin ei kyllä ilman ilmastointia pärjää!

Mutta eiköhän tässä tullut jo muutama rivi taas rustattua ja nyt voisi painella nukkumaan. Yritän kovin ehtiä useammin taas päivittämään blogiani ja kertomaan Alanyan tapahtumista. Hyvää yötä kaikille!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Aurinkoa

Vihdoin sateet ovat väistyneet auringon tieltä, uskoisin. Parisen päivää loppuviikosta satoi kaatamalla, mutta nyt aurinko paistaa lämpimästi ja tänään tuntui jopa itseasiassa olevan paikkapaikoin hieman jo kuuma neuletakki päällä! Turisteja on tullut lisää, suurin osa yhä iäkkäämpiä rouvia ja herroja, mutta myös perheitä olen bongaillut siellä sun täällä. Kahvilat täyttyvät niin turisteista kuin paikallisistakin ja turkkilaiset miehet ovat jalkautuneet paikallisiin kahviloihin pelailemaan korttia tai okeyta, tupakkia ja teetä siemaillen.
Hotellit, ravintolat ja kaupat ovat valmistautumassa kesän turistikauteen ja vasaran pauke sekä hitsausäänet ovat  arkipäivää joka puolella kaupunkia.

Heikin baarin faneille tiedoksi että paikka avautuu kuulemani mukaan 14.päivä tätä kuuta eli vajaan kahden viikon päästä.
Tänään siitä ohitse kävellessäni huomasin, että tien toiselle puolelle ollaan avaamassa todennäköisemmin Deturin toimistoa. Ainakin liikehuoneiston yläpuolelle oli tullut Deturin logo...

Kävelinpä tänään 25metrin katua pitkin ja ihanaa oli kun kukaan ei perään huudellut. Takaisin kotiin tullessa kävelin pitkin Atatürkin katua, eli pääkatua ja pitihän se arvata, että siellä jo innokkaimmat kauppiaat turisteja pongailevat. Oma saldo tänään oli yksi "Merhaba", yksi "Hey there! Germany?!?" ja yksi "Hello hello"...
Joskus täällä on rasittavaa kuljeskella yksinään kun kaikki aina huutelee. Pitäisi olla mukana aina kyltti jossa lukisi, "Hei hei, minä asun täällä. Olen vain kävelyllä. Mitään en osta!"

Mitäs tänne muuta, meidän neiti täytti vuoden ja muutamaa päivää myöhemmin lähti vihdoin kävelemään omatoimisesti. Nyt sitten odotellaan alahampaita, jotka melkein ovat jo puhjenneet ja ylähampaita, jotka kovasti tekevät tuloaan. Unettomia öitä siis...
Suomeen olisi taas suunta lauantaina. Kuuden viikon pyörähdys tehdään Suomessa ja sitten taas takaisin kera vanhempien, serkun ja tädin =)

lauantai 12. helmikuuta 2011

Sairastelua

No niin, taas jaksaa kirjoitella.
Täällä ollaan oltu kipeänä hyvän aikaa, nyt jo pikkuhiljaa olo alkaa onneksi helpottamaan. Ensiksi meidän pikkuneiti sai flunssan, joka kestikin sitten 16päivää ja tulihan se flunssa sitten tietty äidillekin. Itsellä vain flunssan lisäksi iski vatsainfluenssa ja jouduin sairaalassa käymään. Minut sitten laitettiin tiputukseen neljäksi tunniksi jonka jälkeen kotiin potemaan ja lääkkeitä nappailemaan. Yhä edelleen saa niistellä itsensä kipeäksi ja yskiä keuhkot pihalle, mutta kait se päivä sieltä vielä koittaa, jolloin ei tarvitse enää sairastaa!

Mitäs sitten tänne muuta, kevät tekee tuloaan hitaasti mutta varmasti. Yhä on hetkittäin kylmä, mutta päivisin sentään jo aurinko lämmittää mukavasti. Turistit ovat rohkeasti uskaltautuneet jo mereen uimaan ja rannalle aurinkoa ottamaan bikineissään ja uimapuvuissaan. Itse kyllä uskollisesti kuljen takki päällä päiväsaikaankin illasta nyt puhumattakaan. Illat ovat viiden jälkeen melko viileitä.

Uudet ikkunat ja parvekkeen ovi on nyt asennettu makuuhuoneeseen, kiitos rakkaan ystäväni, joka mahdollisti tämän  maksamalla vanhoja velkoja takaisin =) Uudet verhot tuli samalla hankittua makkariin vanhojen tilalle ja keittiöön niin ikään. Vessaremontti on suunnitelmissa ja itse asiassa olemme jo turkkilaisen vessan korjausta aloittaneet. Reikä lattiassa on peitetty, uusi lattia laitettu ja tarkoituksena oli siirtää kylpyhuoneesta vanha vessapytty, mutta päätimme odottaa hetken, kerätä hieman rahaa säästöön ja ostaa kokonaan uuden pytyn myöhemmin keväällä. Kylpyhuoneremontti kokonaisuudessaan sitten olisi vuorossa joskus syksyn aikoihin. Nyt siellä jouduttiin tekemään hieman remppaa, kun putket vuotivat ja vesi valui anoppilan puolelle makkariin.
Olohuoneen laajennus on myös listalla, kyseltiin jo hieman hintoja ja tehtiin suunnitelmia laajennuksen varalle. Laminaattilattiat pitäisi myös laitattaa... Paljon siis on kunnostusta edessä ja siksi meidän suunnitelmat Istanbulin lomasta meni hieman mönkään. Piti nimittäin lähteä muutamaksi päiväksi tässä kuun alkupuolella Istanbuliin ystäviä moikkaamaan ja shoppailemaan, mutta se reissu sai nyt siirtyä myöhempään ajankohtaan.

Nyt odotellaan kuun loppupuolta saapuvaksi, jolloin meidän neitokainen täyttää tasan vuoden. Aika lentää siivillä! Vielä ei kävellä, vaikka yritystä onkin ja puita pitkin mennään jo vauhdilla. Kiipeily sen sijaan on nyt in. Ja höpötetään sitten niin kovin =)

Nyt poistun ja palaan takaisin mahdollisimman pian kertomaan mitä muuta Alanyaan kuuluu.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kevään tuntua talven keskellä

Pitkästä aikaa palaillaan taas kirjoittelujen pariin. Aika on vierähtänyt kuin siivillä ja syksy vaihtunut talveen. Suomessa tuli vietettyä parisen kuukautta ja nyt uudeksi vuodeksi takaisin taas Alanyaan.
Suomessa vietetty aika oli antoisa ja kerrankin sai nauttia kunnon talvesta pakkasineen kaikkineen.

Täällä Alanyassa alkaa jo pikkuhiljaa päivisin olemaan kevään tuntua ilmassa, ja vihdoinkin sadepilvet ovat siirtyneet auringon tieltä. Päivisin on jo sen verran lämmin, että takkia ei tarvitse aina päälleen laittaa ja jokunen päivä sitten lämpömittari näytti lukemaa +23 vielä kuuden aikaa illalla. Kyllä silti iltaisin auringon laskettua on vielä lämpimästi puettava päälle, talvitakki ja hanskat ovat hyvät varusteet ja tietenkin pikkuneidillä myös pipo.
Kosteus kun saa ilman tuntumaan huomattavasti kylmemmältä. Sisätiloissa on pakko olla jonkinmoinen lämmitys, muuten saa varmasti palella! Yleisin lämmityskeino on puulämmitteinen "uuni" soba. Se asetetaan talveksi yleisemmin olohuoneeseen, jonka ansiosta koti pysyy mukavan lämpimänä. Itselle ei sobaa ole tullut hankittua, vaan ilmastointilaitteen lämmitystä käytetään ja odotetaan kauhulla seuraavaa sähkölaskua!

Tulimme Alanyaan Istanbulin kautta, sillä suoria lentoja Antalyaan ei tähän aikaan vuodesta Suomesta käsin tehdä. Lensimme Turkish Airlinesilla molemmat lennot, Istanbuliin ja Antalyaan, joten laukut tulivat onneksi suoraan perille Antalyaan. Muutoin matka alkoi hieman kurjissa tunnelmissa, sillä pikkuneidillä oli noussut kuume ja automatkalla Helsinki-Vantaalle neiti oksenteli muutamaan otteeseen, kuin myös lennolla Istanbuliin. Kuume tuntui vain nousevan ja iholle muodostui punaisia pikku pilkkuja. Oliko sitten kuumeen auheuttama reaktio vai vauvarokko kenties, sitä en osaa sanoa, mutta kolme päivää meni sitten pikkuneidin sairastaessa ja seuraavat kaksi päivää sairastin minä. Mutta onneksi niistä sairasteluista sitten päästiin.

Ihan mukavasti ollaan jo kotiuduttu taas tänne, vaikka välillä sitä kaipaakin Suomen lämpöisiä sisätiloja ja lämmintä vettä. Meillä kun täällä Alanyan kodissa on katolla vesitankki, jossa vesi sitten lämpenee auringon paistaessa. Sateisina päivinä ei lämmintä vettä niin ole saatavilla. Suihkussa onneksi on erillinen lämmitin, jonka avulla saadaan aina lämmintä vettä, mutta kylmällä vedellä astioiden tiskaus ei kyllä ole mitään herkkua. Sainkin tuossa jokin aika sitten kädet täyteen kipeitä rakkuloita, tiskatessani jääkylmällä vedellä astioita. Olenkin nyt harkinnut vakavasti astiapesukoneen ostoa.
Aina vaan olisi jotain hankintoja, kunhan vain olisi rahaa =)