lauantai 12. helmikuuta 2011

Sairastelua

No niin, taas jaksaa kirjoitella.
Täällä ollaan oltu kipeänä hyvän aikaa, nyt jo pikkuhiljaa olo alkaa onneksi helpottamaan. Ensiksi meidän pikkuneiti sai flunssan, joka kestikin sitten 16päivää ja tulihan se flunssa sitten tietty äidillekin. Itsellä vain flunssan lisäksi iski vatsainfluenssa ja jouduin sairaalassa käymään. Minut sitten laitettiin tiputukseen neljäksi tunniksi jonka jälkeen kotiin potemaan ja lääkkeitä nappailemaan. Yhä edelleen saa niistellä itsensä kipeäksi ja yskiä keuhkot pihalle, mutta kait se päivä sieltä vielä koittaa, jolloin ei tarvitse enää sairastaa!

Mitäs sitten tänne muuta, kevät tekee tuloaan hitaasti mutta varmasti. Yhä on hetkittäin kylmä, mutta päivisin sentään jo aurinko lämmittää mukavasti. Turistit ovat rohkeasti uskaltautuneet jo mereen uimaan ja rannalle aurinkoa ottamaan bikineissään ja uimapuvuissaan. Itse kyllä uskollisesti kuljen takki päällä päiväsaikaankin illasta nyt puhumattakaan. Illat ovat viiden jälkeen melko viileitä.

Uudet ikkunat ja parvekkeen ovi on nyt asennettu makuuhuoneeseen, kiitos rakkaan ystäväni, joka mahdollisti tämän  maksamalla vanhoja velkoja takaisin =) Uudet verhot tuli samalla hankittua makkariin vanhojen tilalle ja keittiöön niin ikään. Vessaremontti on suunnitelmissa ja itse asiassa olemme jo turkkilaisen vessan korjausta aloittaneet. Reikä lattiassa on peitetty, uusi lattia laitettu ja tarkoituksena oli siirtää kylpyhuoneesta vanha vessapytty, mutta päätimme odottaa hetken, kerätä hieman rahaa säästöön ja ostaa kokonaan uuden pytyn myöhemmin keväällä. Kylpyhuoneremontti kokonaisuudessaan sitten olisi vuorossa joskus syksyn aikoihin. Nyt siellä jouduttiin tekemään hieman remppaa, kun putket vuotivat ja vesi valui anoppilan puolelle makkariin.
Olohuoneen laajennus on myös listalla, kyseltiin jo hieman hintoja ja tehtiin suunnitelmia laajennuksen varalle. Laminaattilattiat pitäisi myös laitattaa... Paljon siis on kunnostusta edessä ja siksi meidän suunnitelmat Istanbulin lomasta meni hieman mönkään. Piti nimittäin lähteä muutamaksi päiväksi tässä kuun alkupuolella Istanbuliin ystäviä moikkaamaan ja shoppailemaan, mutta se reissu sai nyt siirtyä myöhempään ajankohtaan.

Nyt odotellaan kuun loppupuolta saapuvaksi, jolloin meidän neitokainen täyttää tasan vuoden. Aika lentää siivillä! Vielä ei kävellä, vaikka yritystä onkin ja puita pitkin mennään jo vauhdilla. Kiipeily sen sijaan on nyt in. Ja höpötetään sitten niin kovin =)

Nyt poistun ja palaan takaisin mahdollisimman pian kertomaan mitä muuta Alanyaan kuuluu.