Siitä on niin kauan kun olen viimeksi kirjoitellut, että... No nyt päätin vihdoinkin järjestää aikaa muutaman rivin rustaamiseen. Häistä taas tultiin hetki sitten ja sain neitokaisen nukahtamaan. Nyt saan itse hetken hengähtää ja nautiskella viimeisistä Suomen tuliaisista, joita runsas viikko sitten mukanani Alanyaan kannoin. Tarkoitus oli kyllä että mies saa Suomen suklaista nauttia, mutta omaan napaan on tainnut suurimmaksi osaksi Kismetit sun muut päätyä...
Niin tosiaan, parin ja puolen viikon loma Suomessa päättyi jokin aika sitten ja takaisin Alanyaan lennettiin kera serkku-tytön. Viikko siinä sitten vierähti itselläkin vielä lomaillessa, kun otimme halvemmaksi käyneen pakettimatkan pelkkien lentojen sijasta. Hotelli sisältyi matkan hintaan ja siitä sitten otimme kaiken hyödyn irti. Joka aamu herättyämme suuntasimme Kleopatra Towerin uima-altaalle ja vietimme hotellilla aikaa aina alkuiltaan asti. Ruskettuakin taidettiin ainakin jonkin verran.
Muutoinkin oli ihanaa kun ei tarvinnut kotona ruokaa väsätä vaan ruokailut hoituivat milloin missäkin ravintolassa. Paras ateria oli kyllä viikon aikana Bombay chicken Damlatasissa sijaitsevassa Musti- hotellin ravintolassa. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka Alanyaan ovat suuntaamassa ja joille kanaruoka maittaa. Toinen bravuuri olikin sitten Old Istanbul Steak Housen liha Fajitas. Istanbulissa ruoka on aina takuuvarmasti hyvää ja annokset valtavia. Meno paikassa on nuorekasta ja nostattaa hymyn varmasti kaikkien käviöiden huulille. Alkuillan aloittelupaikkaa etsiville tämä ravintola on must, siellä kun on halvat oluet ja muutenkin alkoholipitoiset juomat. Kaiken lisäksi paikka on lähellä sataman baareja ja discoja.
Itsekin pääsin viikon aikana yhtenä iltana hummaamaan, kun lapsenvahti järjestyi. Kiva oli olla liikenteessä ja katsastaa taas meno Carismassa, Robin Hoodissa ja jopa James Deanissa. James Dean oli verrattain hiljaisempi ainakin sinä iltana, mitä tulee muihin paikkoihin, mutta musiikki oli yhtä hyvää kuin ennenkin. Kiva piristys oli kuulla hieman vanhempia hittejä kaikkien nykylistahittien sijaan. Robin Hoodissa taas sai ulkosalla nauttia vesisumuttimien viilentävästä vaikutuksesta ja ystävien kanssa jutustelusta, koska muualla keskustelu oli aika ajoin vaikeaa musiikin pauhatessa. Toisessa kerroksessa Robin Hoodissa soi nykyään hollantilaisen dj:n tarjoilema R&B. Ei paha, sanon minä.
Carismassa listahitit pauhasi lujempaakin lujempaa, mutta mitäs sen väliä kun saa nauttia kadun varrella ihmisvilinästä ja pongailla jos jonkinmoista pukeutumis-, kävely- tai käyttäytymistyyliä.
Turisteja täällä piisaa. Ilokseni olen huomannut tänä kesänä, että skandinaaveja tuntuu olevan melko lailla. Myös hollantilaisia, jonkin verran engelsmanneja ja saksalaisia olen myös katukuvasta pongaillut. Venäläisiä tuntuu olevan ehkä jonkin verran edellisvuosiin verrattuna vähemmän ja virolaisia sitten taas enemmän. Kuitenkin, useiden eri kielten sorina täyttää kadut myös tänä vuonna.
Kuuma on ja hiki virtaa. Tosin nyt tähänkin kuumuuteen on jo tainnut jotensakin tottua, sillä täällä istun nytkin ilman että ilmastointi olisi päällä. Eikä muuten ole hiki. Päivisin ei kyllä ilman ilmastointia pärjää!
Mutta eiköhän tässä tullut jo muutama rivi taas rustattua ja nyt voisi painella nukkumaan. Yritän kovin ehtiä useammin taas päivittämään blogiani ja kertomaan Alanyan tapahtumista. Hyvää yötä kaikille!
Niin tosiaan, parin ja puolen viikon loma Suomessa päättyi jokin aika sitten ja takaisin Alanyaan lennettiin kera serkku-tytön. Viikko siinä sitten vierähti itselläkin vielä lomaillessa, kun otimme halvemmaksi käyneen pakettimatkan pelkkien lentojen sijasta. Hotelli sisältyi matkan hintaan ja siitä sitten otimme kaiken hyödyn irti. Joka aamu herättyämme suuntasimme Kleopatra Towerin uima-altaalle ja vietimme hotellilla aikaa aina alkuiltaan asti. Ruskettuakin taidettiin ainakin jonkin verran.
Muutoinkin oli ihanaa kun ei tarvinnut kotona ruokaa väsätä vaan ruokailut hoituivat milloin missäkin ravintolassa. Paras ateria oli kyllä viikon aikana Bombay chicken Damlatasissa sijaitsevassa Musti- hotellin ravintolassa. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka Alanyaan ovat suuntaamassa ja joille kanaruoka maittaa. Toinen bravuuri olikin sitten Old Istanbul Steak Housen liha Fajitas. Istanbulissa ruoka on aina takuuvarmasti hyvää ja annokset valtavia. Meno paikassa on nuorekasta ja nostattaa hymyn varmasti kaikkien käviöiden huulille. Alkuillan aloittelupaikkaa etsiville tämä ravintola on must, siellä kun on halvat oluet ja muutenkin alkoholipitoiset juomat. Kaiken lisäksi paikka on lähellä sataman baareja ja discoja.
Itsekin pääsin viikon aikana yhtenä iltana hummaamaan, kun lapsenvahti järjestyi. Kiva oli olla liikenteessä ja katsastaa taas meno Carismassa, Robin Hoodissa ja jopa James Deanissa. James Dean oli verrattain hiljaisempi ainakin sinä iltana, mitä tulee muihin paikkoihin, mutta musiikki oli yhtä hyvää kuin ennenkin. Kiva piristys oli kuulla hieman vanhempia hittejä kaikkien nykylistahittien sijaan. Robin Hoodissa taas sai ulkosalla nauttia vesisumuttimien viilentävästä vaikutuksesta ja ystävien kanssa jutustelusta, koska muualla keskustelu oli aika ajoin vaikeaa musiikin pauhatessa. Toisessa kerroksessa Robin Hoodissa soi nykyään hollantilaisen dj:n tarjoilema R&B. Ei paha, sanon minä.
Carismassa listahitit pauhasi lujempaakin lujempaa, mutta mitäs sen väliä kun saa nauttia kadun varrella ihmisvilinästä ja pongailla jos jonkinmoista pukeutumis-, kävely- tai käyttäytymistyyliä.
Turisteja täällä piisaa. Ilokseni olen huomannut tänä kesänä, että skandinaaveja tuntuu olevan melko lailla. Myös hollantilaisia, jonkin verran engelsmanneja ja saksalaisia olen myös katukuvasta pongaillut. Venäläisiä tuntuu olevan ehkä jonkin verran edellisvuosiin verrattuna vähemmän ja virolaisia sitten taas enemmän. Kuitenkin, useiden eri kielten sorina täyttää kadut myös tänä vuonna.
Kuuma on ja hiki virtaa. Tosin nyt tähänkin kuumuuteen on jo tainnut jotensakin tottua, sillä täällä istun nytkin ilman että ilmastointi olisi päällä. Eikä muuten ole hiki. Päivisin ei kyllä ilman ilmastointia pärjää!
Mutta eiköhän tässä tullut jo muutama rivi taas rustattua ja nyt voisi painella nukkumaan. Yritän kovin ehtiä useammin taas päivittämään blogiani ja kertomaan Alanyan tapahtumista. Hyvää yötä kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti